Tauon paikka

Pitänyt hieman kiirettä viimeviikkoina.
Arki ja viikot ovat kuluneet valonnopeudella eteenpäin koulunkäynnin ja kuntosalihommailun pyörittäessä elämääni.

En ole päässyt eroon ruokaurpoilustani.

Syön vähän, epäsäännöllisesti, mitä sattuu... Mielihalujeni mukaan. Ruokahaluni on olematon ja haluan juoda vain vissyä, makeita hedelmiä, lihaa ja herkkuja. Herkut on hyviä. Jos en söis aina joka päivä hieman esim. keksejä, sokeripommijugurttia ym. niin saattaisin joppa laihtua :D Mutta koska laihtuminen ei ole ollut perimmäinen tavoitteeni ja aiheeni tässä blogissa, jätän asiasta höyryämisen sikseen
Tekisi mieli luovuttaa homman suhteen mutten osaa käyttäytyä ruokaostoksillakaan niin että onnistuisin ostamaan ruokatarvikkeita joita pystyisin syömään. Kaikki on vaan niin pahaa ! :D

Yleensä saan korvattua arjen aikana karttuneen energiavajeeni viikonloppuisin ollessani poikaystäväni luona. Syömme nimittäin aina hyvin ja kunnon ruokaa. Huvittavaa tässä on se, että kokki olen yleensä minä ja hänen luonaan ruoka myös maistuu. Kotona teen ruokaa vain jos on äärimmäinen pakko. Ei huvita, nälätä eikä kiinnosta. Ehkä ruokahaluni on olinpaikkaan sidonnainen. Tulen koulusta, menen salille, venyttelen, käyn suihkussa, juon rasvatonta maitoa, alkaa palella, otan tirsat ja jumitan syöden mikäli on nälkä, kunnes on taas aika nukkua. Saatan nukkua 13h vuorokaudessa. Me gusta.

Tämä viikko tosin on ollut katastrofi. Sain intissä olevalta mieheltäni jonkin varusmiesköhän viime viikonloppuna, enkä ole uskaltanut urheilla kurkkukivun pelossa. Tosin pieni tauko tehnee hyvää. Huomenna taas huhkitaan.
Tämän viikon katastrofaalisuuden kruunasi perjantain bileet. Vähän ruokaa, paljon viinaa, vähän unta ja hirveä melu. Huusin koko illan musiikin pauhatessa liian kovaa ja nyt ääneni on historiaa. Kuulostan jokseenkin miehekkäältä.

Viikonloppu on ollut siis darrajumitusta ja nyt sunnuntaina sähkökatkosten loppumisen odottelua. Myrskyt on perseestä.

Ps. Penkki 35 kg! 
      Prässi 180 kg
:_D

Pahaenteisen hyvä alku...

Aikaa on kulunut jo yli viikko viime kerrasta. Kymmenen päivän aikana olen pysynyt ihan kivasti edellämainituissa elämän suunnanmuutoksissa. Paastot eivät ole koituneet hirviöiksi, eikä minustakaan ole tullut nälkäistä hirviötä niiden vuoksi. Ei siis ole liian kamalaa että yhden päivän ateriat koostuvat yleensä pelkästä aamiaisesta ja parista salaatista pitkin päivää. Heräsin sille, että loppujen lopuksi 400 kcal on suunnaton määrä ruokaa, riippuen toki mitä syö. Paastopäivinä olen pysyttäytynyt enimmäkseen vihreissä kasviksissa ja hapankaalissa (joka on salainen heikkouteni). Kahvi on auttanut näinä parina viettämänäni paastopäivänä kyllä tosi paljon jaksamisen osalta! Täytän mahaani myös saavillisella vettä :D Aiemmin vietin päiväni koulussa suu rutikuivana ja väsyneenä. Nyt olen taas muistanut pitää vesipulloa mukana ja jostain syystä olo on paljon freesimpi ja energisempi kun muistaa juoda! JEEJEE.

Liikunnan osalta viime viikko oli täydellinen. Viitenä päivänä salitreeniä ja kolme n.6 km lenkkiä  mitä parhaassa seurassa. Kaksi lepopäivää (tosin toisena päivänä tuo kevyt lenkki) tasapainotti tämän kaiken oikein kivasti ja jaksaminen oli ihan huikeella tasolla. Toivonpa että tämä viikko menis samaa rataa (eiköhän) ja sitten voinkin syyslomailla oikein olan takaa. Suunnitelmissa Tampereen reissua ja kuumeista täystalvivarustuksen etsintää!

Muutamia ideoita...

Suoraan asiaan

Pelkkä oleskelu loppuu kun jää aikaa muullekin kuin pelkästään yo-kokeisiin pänttäämiselle. Kohtalaisesti sujuvan verbaliikkani turvin voisinkin sanoa "kääntäväni uuden lehden elämässäni".
  Okei, kävin tällä viikolla rentoutumassa parturissa. Tajusin, että uuden jakson alettua kerkeän panostamaan kuntosalihajoitteluuni uudella tatsilla. Lisäksi tuntuu siltä, että asiat eivät vyöry enää päälleni kuin pikajunat liiskaten minut alleen. Koulu ei stressaa, kurssit ovat suht. leppoisia ja niitä on riittävän vähän!
  Niin ne YO:t... nehän oli ja meni.. ihan kivasti. Tavoitteet oli toki korkealla mutta en ole vähääkään pettynyt pelkästään keskiluokkaisiin arvosanoihini. Biologian M ja Kemian C varmistavat miulle jatko-opintopaikan teknilliseen korkeakouluun, joten iso kivi vierähti harteilta! Toisaalta, mietin että onko miusta yliopistoon... Tällaista pientä riman alittelua kun on nyt tullut harrastettua tässä jo jonkin aikaa niin tekisi mieli näin lukion loppua kohden ottaa itseään niskavilloista kiinni ja ravistella oikein olan takaa. Mutta joo... ei näitä koulujuttuja kukaan kestä lueskella joten taidan lopettaa ne tähän.

  Käytyäni eilen ja tänään kuntosalilla ihan ajatuksen kanssa, tajusin miten hiton hyvä fiilis siitä tulee. Kun ei vähään aikaan ole harrastanut mitään kunnolla tai ilman ihan vitun rankkaa itsekritiikkiä, on melko palkitsevaa löytää ittensä tekemästä jotain mistä saa niin hyvän olon, kuin myös energiaa ja jaksamista tähän helvetin pimeään vuodenaikaan. En ole syksyihmisiä. Pelkään pimeää ja vihaan sadetta, koska hiukset menee huonosti.

• En halua tehdä kuntosalihommistani mitään raivostuttavan suurta numeroa. 
• En aio postata tänne hikisiä treenikuvia itsestäni. 
• En levittele tänne kuvia ylitreenatuista akoista, joilla on isot tissit ja pieni perse
• En myöskää aio ottaa kuvia omasta perseestäni ja miettiä kuvatekstissä jahka se olisi jo hieman timmimpi.
• En hehkuta täällä uusista lenkkareistani tai uusista ja surkeista H&M urheilurintsikoista. 
• En myöskään aio käsitellä yksityiskohtaisesti mitään über turhia juttuja jotka eivät kiinnostaisi esimerkiksi minua enempää kuin hatullinen paskaa.

Kunnostaudun myös ruokailuni suhteen. Aina tämän kesäisistä kesätöistä saakka ole syönyt kuin pikkulapsi ja kiukutellut ja nirsoillut noin 4 kilogramman edestä. Olen ollut ihan helvetin väsynyt ja vihainen, syönyt silkkaa paskaa ja lipsunut vanhoista tottumuksistani. Mutta minkäs sille mahdan että kaikki ruoka ei aina ole hyvää ja ei vaan tee mieli tai ei mene alas. Joskus vaan kyllästyttää.
  Lupaan kautta kiven ja kannon tästedes yrittää parhaani mukaan syödä aina aamupalan, koulussa lounaan ja kotona päivällistä. Pyrin syömään edes kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ettei elämä mene taas voileipien väkertämiseen, pastillien imeskelyyn ja vissyveden juomiseen. Olen myös huomannut että olen menettänyt kaiken mielenkiintoni rehuja kohtaan. Ennen söin aina salaattia. Nyt en vaan jaksa.
  Sen rinnalla, että lupaan itselleni ruveta syömään niin että jaksan, aion kokeilla paastoa joka viikko yhden päivän verran. Niinä päivinä ei vaan sitten järin treenailla. Paastopäivälle sopivan energiasaannin arvioin noin 400-500 kcal kohdille. En periaatteessa kiellä itseltäni mitään. En ala mihinkään hulluun ruokalakkoon tai sen tiukempaan diettiin. Tämä on sitten vain kokeilu. Aion kestää kolmisen viikkoa ja miettiä sitten uudestaan. En kyllä usko että kyseinen paasto karkoittaisi ainaista väsymyksen tunnettani, mutta kun mie haluun kokeilla ni miehän kanssa kokeilen!

   Lupaan siis syödä ja olla syömättä. Hyvä minä, aivot ajattelee taas hyvin ja selkeästi, mutta minkäs teet!